Aino Acktén puisto

 
(11 arvostelua)
Loading ... Loading ...

Aino Acktén koirapuisto sijaitsee Pohjois-Haagan ja Lassilan välisellä puistoalueella, skeittipuiston ja plantaasialueen välissä.

Erillinen aitaus pienille koirille: Kyllä

Pinta-ala: Ei tietoa

  8 Kommenttia sivulla “Aino Acktén puisto”

  1. Täältä löytyy myös pienten puoli. Mukava puisto, jossa hiekkaa, nurmea ja muutama puukin.

  2. Raivostuttavan mutainen monta päivää märän kelin jälkeen, huonosti salaojitettu. Muuten oikein kiva puisto.

  3. Todella hyvä koirapuisto! Suosittelen kaikille. :)

  4. Todella kiva puisto! Erillinen puisto pienille ja isoille koirille :). Täällä kaikkein pienimmät eivät pääse karkailemaan aidan rajoista (suurin osa tukittu). Meidän pienikokoinen 5kk ikäinen kleinspitz tosin pääsee aidan ja oven väliin jäävästä raosta sekä oven ali niin halutessaan. Oli siis jokatapauksessa pidettävä koiraa kiinni, jos portin luona meni joku kiinnostava ohitse.

    Erittäin siisti puisto mukavalla alueella!

  5. Teiden mutaisuus alkoi, kun hiekan sijaan tiet päällystettiin kivituhkalla. Se todella pysyy sateen jälkeen ja keväällä lumien sulaessa märkänä hämmästyttävän pitkään sorateihin verrattuna. Olen asunut alueella 30 vuotta ja tämä on selvä huononnus entiseen verrattuna. Ainoa mutainen ja suorastaan vettä tulviva tie on ollut koirapuiston taitse hiekkakentälle johtava tie. Se pitäisi ojittamalla kuivattaa.

    Puisto on muuten todella viehättävä, kunhan kaupunki ei pilaa sitä tekemällä siitä ”urbaania”, joka nyt tuntuu olevan suuntauksena. Skeittiramppi toi aluksi nuoria narkkareita paikalle, näin heitä monta kertaa pistämässä ainetta suoneen ja pienempiä vieressä ihailemassa. Nyt en ole heitä enää nähnyt. Skeittauksen pauke tosin vei mäellä olevan metsän hiljaisuuden. Suurimman tuhon tekivät kuitenkin kuusi kevättä jatkuneet hakkuut. Sydäntä särkee, ettei enää pääse ”metsän peittoon”, jossa mäntyjen humina rauhoitti. Lähes kaikki männyt (luultavasti ainakin 70-vuotiaita ja täysin terveitä ydintään myöten, kun ne makasivat valtavassa pinossa kesän yli) kaadettiin. Kaupunki suosii kuusia, jotka nyt tuuheutuvat ja tappavat altaan muun kasvillisuuden toisin kuin mänty. Mänty-sekametsä on valoisa ja silti tuuhea ja suojaava. Se on kuiva ja ilma tervellinen hengittää.

    Nyt Vihdin tien liikenne näkyy ja kuuluu häiritsevästi. Sama urbanisointi hävitti satakielet, joilla ennen hakkuita oli kaksi reviiriä viljelypalstojen molemmissa päissä.

    Entisen hyppyrimäen metsään ilmestyivät hakkuiden jälkeen mopot, avotulen teko, mölyävät radiot, itsensäpaljastajat ja puiden ja kaltsien töhrijät. Sateinen kesä on karkoittanut kaikki nämä ja puistossa on ollut rauha taas. Mutta entä sitten, kun aurinko taas paistaa?

    Kaupungin ei pitäisi hävittää pieniä luonnonmetsiä, joissa sielu ja ruumis todella rauhoittuvat ja virkistyvät ja joissa näkee puiden lisäksi luonnonkukkia ja eläimiä. Urbaaneja puistoja on 13 tusinassa ja kunnossapito heikkoa. Antakaa meidän pitää jotain luonnotilaistakin! Kovankin pyryn jälkeen oli hyppyrimäen metsässä jo parin tunnin päästä kulkukelpoiset polut ja ilman talvikunnossa pitoa!

    Toivon, että saamme jatkossakin nauttia luonnosta tässä pikku puistossa. Rhodo- ja atsalea-puisto ovat hyvä lisä, ne sopivat luonnontilaisen jatkoksi samoin kuin viljelypalstatkin. Muut kaupungin toimet huolestuttavat – jääkö mitään jäljelle, kun kehitetään puuhamaiden suuntaan.

    • Nyt ne kuusetkin on kaadettu siitä koirapuiston puoleiselta rinteeltä. Komeat, tuuheat, mahtavat – kumossa yhdessä päivässä!! Aivan ahdisti katsoa sitä touhua! Metsuri selitti, että olivat lahoja. Niin tai näin, karmeaa jälkeä.

      Olisipa mukava, jos satakielille sopivat metsäpalat olisivat saaneet olla rauhassa… Ja muutenkin – näpit irti puista!

  6. Mummoni nimen mukaan nimetty puisto olisi ollut varmasti hänen mieleensä. Vaikka hän ei ollutkaan nk. koiraihminen, niin hän rakasti kaikkea elävää. Puiston hävittämisestä hän olisi ollut tosi vihainen, sillä hän rakasti luontoa. Harrastuksiin tosin kuului ”puiden harvennus”, mutta siten hän hoiti ainoastaan kuntoaan. Vesuri kädessään sen ajan maailmantähti piti huolta kunnostaan, myös vapaa aikanaan. Vanhoja puita hän olisi puolustanut ”viimeiseen saakka”. Nainen, jolla oli arvot ja toisten kunnioitus kohdallaan. Suomalainen, joka oli ylpeä siitä.

  7. Puistossa paljon aggressiivisia ja HUONOSTI KOULUTETTUJA koiria, varsinkin pienten puolella usein sellaisia koiria jotka eivät kykene seurustelemaan muiden koirien kanssa. Harmi, että tällaiset yksilöt vievät ilon muilta puiston käyttäjiltä!

 Kerro mielipiteesi (täytäthän ainakin nimi kentän)

© 2013 Koirapuistot.com